24.4. Kohmeessa

Psyykkisesti hyvin vaikean maaliskuun ja pääsiäisen jälkeen on tullut, täysin odotetusti, tasannevaihe. Vaan on tämä silti vähän kummallista aikaa. Mieli on sees, mutta vähän turhankin. Vapaapäiviä ei tarvitse kuin pari, ja alan jo mennä pitkin seiniä, ja työpäivät ovat helpotus. Kaipaan seuraa, mutta haen sitä aivan yhtä rajatuista piireistä kuin aiemminkin. Koska suositukset.

Yritän pohtia tulevaisuutta, mitä tavoittelisi tälle vuodelle, mutta ajatus tökkää hyvin nopeasti. Olin tänään kävelylenkillä hyvällä mielellä, enkä osannut kuvitella edes tulevaa kesää. Etäisesti tajuan, että kauan odottamani kevät on alkamaisillaan, luen siitä merkkejä ympäristöstäni kuten aiemminkin, mutta en tällä kertaa iloitse.

Mies, parisuhde, perhe, vauva, työ, työkuviot, ystävät, terveys, painonpudotus – kaikki edelleen hyvin selkeitä toiveita ja osaan olisi ihan aikataulukin, johon voisi sitoutua, mutta en osaa välillä kuvitella niitä itselleni. Ja jos osaankin, ajatus karkaa nopeasti sormien välistä ja katoaa jonnekin sumuun.

Kuva: Zoltan Tasi, Unsplash.

Tajuan, että minun pitäisi alkaa vähän valmistautua aikaan koronan jälkeen. Laatia itse itselleni oma, henkilökohtainen exit-suunnitelma, jotta en jähmettyisi tähän odotuksen olotilaan, vaikka saisi jo mennä ja tulla vapaammin. Asettaa pieniä tavoitteita, askelmerkkejä pelilaudalle, ottaa otetta tulevaisuudesta, jonka lähtölaukaus on toivottavasti tämän vuoden puolella.

Pitäisi uskaltaa toivoa ja unelmoida, jotta uskaltaisi ja motivoituisi tekemään sellaisia asioita, jotka edesauttaisivat niiden unelmien toteutumista.

Yksi työkaveri oli yhtäkkiä tosi kiva – olen pitänyt hänestä jo aiemmin kaiken suoraviivaisuutensa kanssa – ja mietin, josko se olisi sinkku. Vaan ei tunteitaan voi oikein pakottaa, vaikka kaikenlaista olen spekuloinut. Yrittänyt asettaa väkisin paloja yhteen. Jos jotain olisikin, sitä ei ole vielä. Jos ikinä.

Tänään luonnostelin vähän pakollakin sitä mitä kesällä voisi olla. Mitä tehdä, mitä tavoitella. Jos tiedänkin jo mielen myrskyjen laantuvan ennen pitkää, niin tiedän myös tämän tyvenen laantuvan. Ei auta kuin toivoa, että silloin puhaltaavat motivoivat tuulet. Kriisistä toiseen suuntaaminen kun on pidemmän päälle hirmuisen raskasta.