Elokuun kuukausiraportti ja syyskuun tavoitteet

1.-31.8.2021
Paino: 96,4 kg → 97,2 kg
BMI: 39,3 → 39,6
Muutos: +0,8 kg
Rasvaprosentti: 55,6 % → 56,1 %
Vesiprosentti: 36,0 % → 36,0 %
Lihasprosentti 27,8 % → 27,8 %

Ruokavalio: Laskin muutamana päivänä kalorit. Olin vielä sen verran paljon kesälomalla, ja kesäloma päättyi hyvin raskaaseen työviikkoon, joten en viitsinyt laittaa ihan kaikkia paukkuja kalorien pohtimiseen. Syyskuussa on tarkoitus tehdä toisin.
Paino: Kun ei ole muuttanut ruokavaliotaan, ei voi oikein odottaa painoltakaan muutosta. Pieni nousu tuli tänään normaalivaihtelun rajoissa ja söin eilen suolaista. Sitkeästi 96-98 kg:n välillä suhataan.
Treeni: Lenkit olivat kesällä vähissä, joten tavoitteena oli ennemmin palautella lenkkituntumaa kuin rynnätä pakottaen vääntäen säännölliseen rytmiin. Lenkkejä kertyi alle viisi, osin töiden ja kesäloman, osin laiskuuden ansiosta. Työmatkapyöräilin kuitenkin kaikki työpäiväni, eli liikuntaa on tullut selvästi enemmän kuin heinäkuun kesälomilla. Sykemittarin mukaan elokuun keskimääräinen aktiivisuus oli 119 % (heinäkuussa 108 %) ja 1.9. kardiokuormassa rasitus 47 ja sietokyky 33 (1.8. 5 ja 37).
Uni: Polarin sykemittarin mukaan elokuussa keskiarvo ehkä 6 h 19 min /yö (heinäkuussa 6 h 45 min). Nyt Polar Flow ei jostain syystä anna mulle uniraporttia, niin en pysty tarkistamaan. Lupailin syksylle, että mahdollistaisin itselleni 7,5 h yöunet päivittäin, siihen en vielä elokuussa pyrkinyt..

Työt ja opiskelu: Lomalta paluu on ollut ihanan kamalaa. Töissä on vähän tiukkoja viikkoja noin niinku yleisesti, enkä ihan vielä ole päässyt syksyn rytmiin. Opiskelu alkaa tällä tai ensi viikolla.
Vapaa-aika: Säännöllisiä harrastuksia? Ehkä joskus. Treenaaminen on yksi niistä. Pari kirjaa olen lukenut. Ja suunnitellut, mitä seuraavan neljän kuukauden aikana tehdään.
Suhteet: Pari läheisempää ystävää on, mutta olen kipeästi oman laajemman kaveriporukan tarpeessa. Etenkin tästä ”uudesta kaupungista”, jossa olen jo asunut vuoden, pitäisi löytää tuttavia. Parisuhderintamalla on niin hiljaista, että omat ajatuksetkin kuulee.

Mieli: Herkkä, helposti ärtyvä, mustelmilla. Heinäkuun lopussa vietetyt häät, joihin minua ei kutsuttu, tekivät sittenkin kipeämpää kuin mitä ensi iskulla tuntui. Oon huomannut, että mun sisällä on paljon semmoista valkoista raivoa, joka ei oikein kohdistu kehenkään eikä mihinkään, mutta se nostaa päätään pienissäkin vastoinkäymisissä tai negatiivisissa päivän tapahtumissa. En tiedä miten sitä pitäisi kanavoida tai purkaa rakentavasti. Osaan nimetä monia tekijöitä, joiden seuraus se varmaan on. Ja heinäkuussa sen voima oli hyvin tyrmäävä, nyt pystyn jo jotenkin kantamaan sitä.

Kuva: Katie Moum, Unsplash.

Syyskuun KUUKAUSITAVOITTEET

• Pudotan painoa 97,2 kg → 94,0 kg (= -3,2 kg).
• Ruokavalio
  • Aloitan kalorien kirjaamisen ylös ja alan tehdä sitä kaikkina arkipäivinä ja tavallisina viikonloppuina säännöllisesti. Annan itselleni aikaa totutella uuteen, mutta pyrin kalorivajeisiin joka päivä.
  • Herkutella saa, mutta ei kaikella mahdollisella. Karkit, suklaat ja sipsit jäävät nyt tauolle. Sallittujen joukossa ovat kasvikset kermaviilidipillä, hedelmät, marjat, mehujäät, smoothiet ja pienet jäätelöt (esim. Kingis-puikko n. 150-170 kcal/kpl – vastaa suunnilleen yhtä rahkapurkkia tai jogurttia). Tiettyinä työpäivinä suklaapatukan mukaan ottaminen eväänä on sallittua.
  • Etsin ”laihdutusystävälliseen ruokalistaani” pari kolme soveltuvaa reseptiä jo olemassa olevien lisäksi.
• Liikunta
  • Työmatkat pyörällä
  • Kävelylenkit x2-3/vko
  • Lihaskuntotreeni x2-3/vko
  • Kehonhuolto x1/vko.
  • Yhteensä 4-5 treeniä/vko
• Työt ja opiskelu
  • Yritän orientoitua työelämässä syksyyn ja saada sen kunnolla käyntiin. Loppukuusta pari päivää menee koulutuksissa, niitä odottelen innolla.
  • Syksy alkaa nyt. Opiskelua on tarkoitus aloitella rauhallisesti, mutta heti säännöllisesti n. 4-8 h/vko.
• Uni
  • Pyrin siihen, että minulla olisi mahdollisuus nukkua n. 7,5 h/vrk. Kesälomalla olen nukkunut max. 8 h/yö ilman herätyskelloja, joten mun luonnollinen unentarve on oikeastikin siinä 7-8 h välillä. Keväällä meni välillä viikko tai kaksikin 6 h unilla, ja se ei ole hyvästä jaksamisen eikä laihdutuksenkaan osalta.
• Muita asioita (edelleen) tehtäväksi tässä kuussa
  • Lähtötaso-/kuntotestit nykyisen tilanteen kartoittamiseen: äkkiseltään ajateltuna – 12 min Cooperin testi (kävellen, vielä joskus juosten), 10 km mahdollisimman nopeasti (nyt kävellen, ehkä joskus juosten?), lihaskuntotesti.
  • Mitat ja kuvat.

Viikkoraportti 1-4/2021: Tammikuu (ja helmikuun tavoitteet)

1.-31.1.2021
96,8 kg → 96,3 kg → 96,1 kg → 95,3 kg → 96,4 kg → 95,4 kg
BMI 39,4 → 38,9
Tammikuun muutos -1,4 kg

Rasvaprosentti: 55,5 %→ 54,7 %
Vesiprosentti: 36,0 % (kaikissa mittauksissa)
Lihasprosentti: 27,8 % (kaikissa mittauksissa)

(Luvut: paino 1.1. ja kaikki tammikuun maanantait ja tänään ma 1.2. ja prosenttiluvut ma 4.1. ja 1.2.)

Liikunta: Työmatkat pyörällä yhteensä 14 päivänä ja yhteensä 7 kävelylenkkiä ja useampaan otteeseen lumen kolausta 15-30 min kerrallaan.

Tammikuu on ohi, ja nyt kun summaan mielessäni tammikuun tapahtumia, on välillä hankala uskoa, että nämä kaikki asiat olisivat tapahtuneet saman kuukauden aikana. Koronavirusepidemia tuo tähän kaikkeen toki oman, erityisen twistinsä etenkin työelämäni puolella, mutta silti: Yhdysvallat, Venäjä, hurjat tartuntaluvut Euroopassa, rokotteiden kanssa säätäminen ja kaikkinainen yleinen väsähtäminen tähän koronaan. Yksityiselämän puolella on sielläkin tapahtunut paljon(, tai jäänyt tapahtumatta, paljon nimittäin peruttiinkin, kuten viime postauksessa kerroin): surua toisten menetyksistä, vanhojen ystävien tapaamista, ihastuminen yhteen työkaveriin, paljon töitä, henkilökohtainen ketutus kaiken tämän koronashaissen jatkumista vastaan.

Mulle on tärkeää olla itselleni lempeä, ja se korostuu nyt erityisesti tässä aloituksessa. Jouluna en oikein saanut levätyksi, ja vaikka aloitan tätä vuotta psyykkisesti tasapainoisessa tilanteessa, tunnistin tammikuun alussa ja alkupuolella olevani jo valmiiksi vähän väsynyt ja herkällä mielellä. Olen sitä edelleen, mutta olen jo toisella pidemmällä vapaalla tänä vuonna, ja lepo on tuonut virtaa ja jaksamista.

Missä onnistuin? Vähensin alkukuusta herkkuja, ja vaikka linja ei pitänyt ihan loppukuuhun asti, olen iloinen siitä, että määrät ovat karkkien suhteen jälleen pienentyneet. Laitoin enemmän ruokaa itse.

Missä voisin kehittää? Liikunta – pyöräilin toki keskimääräiseksi talvipyöräilijäksi reippaasti, mutta ne ovat kuitenkin lähes kokonaan vain työmatkakilometreja. Seitsemän kävelylenkkiä ei riitä, ja perusteluksi ei myöskään sovi varusteiden sopimattomuus. Koska onhan mulla niitä ihan riittävästi. Toki työt olivat tammikuussa poikkeuksellisen raskaita (leikkasi pois 11 päivää tästä kuukaudesta järkevältä treenaamiselta → 20 päivän aikana sitten kuitenkin 7 lenkkiä), joten annan siinä mielessä itselleni armoa

Helmikuun tavoitteet

Helmikuussa on astua askelta syvempään ja alkaa pitää mielessä tavoitteet (lähes joka) päivä. Työt ovat vähän kevyempiä, joten aikaa pitäisi riittää itsensä kehittämiseen paremmin, jollei maailma taas mene jollain tapaa sekaisin hetkeksi. Jos päälle ei tule nyt ihan kaikista tiukimpia rajoituksia, rajoitusten mahdollinen kiristyminen ei oikeastaan vaikuta näiden toteuttamismahdollisuuksiin.

• Pudotan painoa väh. 2,5 kg (eli 95,4 kg → 92,9 kg).
• Aloitan ruokien kirjaamisen ja viimeistään ensi viikolla vähitellen kalorien laskemisen. Tällä kertaa, niin ainakin luulen, osa työvuoroista on itsellä niin kiireellisiä/raskaita, että ei ole mielekästä laskea siihen kaloreita päälle – eli saan riittävän usein myös luonnollista lepoa siitä. Katsotaan, miten tämä alkaa toimia.
• Pysyttelen irti herkuista. Jos tekee mieli, mutta tiedän, että herkuttelulle ei ole silloin sijaa, en mene kauppaan, vaan juon lasillisen vettä, syön porkkanan ja kirjoitan 15 minuuttia päiväkirjaan. Tai menen 20 minuutin kävelylle. Jospa tuntemukset menisivät sillä ohi.
• Pyöräilen työmatkat ja käyn kävellen lenkillä väh. 3 krt/vko. Mahdollisuuksien rajoissa teen kevyttä lihaskuntojumppaa tai venyttelyä kerran viikossa.

Minkälaisia tavoitteita sulla on helmikuulle? Ovatko tammikuun muut tapahtumat vaikuttaneet fiiliksiisi oman elämän tavoitteiden suhteen?

27.1. Tammikuu

Vuoden ensimmäinen kuukausi alkaa olla jo lopuillaan. Ja mikä kuukausi tämä on ollut! Koronaepidemian asettamat rajoitteet tuntuvat vain pitkittyvän ja kiristyvän, kun pelätään virusmuunnoksia ja rokottaminen ei etene odotetusti. Yhdysvalloissa on taas kerran jyrähtänyt, ja levottomana seuraan uuden presidentin kauden alkupäiviä. Olen tehnyt pitkiä työpäiviä ja joinain päivinä en ole ollut ihan varma, missä päivässä ja vuodessa mennään.

Töissä on oltu, ja olen ollut väsynyt. Jatkuva valveillaolo ja valppaus on näkynyt töissä kuormittumisena kaikin puolin. ”Vitun korona”, on lause, joka soi mielessäni ja huulillani useamman kerran kerran päivässä niin kotona kuin vapaa-ajallakin. Ja mielessä kytee pelko, että rokote ei toimikaan niin hyvin kuin toivotaan. Että tämä jatkuu vielä vuosia. Ja että multa jää kokematta näistä vuosista jotain oleellista.

Kuva: Filip Zrnzević, Unsplash.

Kuukauden aloituspaino oli 96,8 kg. Paino kävi lupaavasti (ja helposti) jo 94,4 kilossa, mutta yksi pakastepitsa ja pari päivää vähän ”hunningolla” osoitti nopeasti, ettei paino ole ihan vielä tippumassa. Mulla on varmasti edellytykset sitten aikanaan ylläpitää saavutettua painoa ilman kalorien laskemistakin (koska ruoan määrää pitää laskea pysyvästi ja pitkäaikaisesti, että painoa tippuisi 30 kg), mutta näköjään musta ei ole tiputtamaan painoa ilman ruokien kirjaamista. Är-syt-tää. Voi kun jokin tulisikin helpolla.

On jotain positiivistakin. Tiettyjen työkaverien kanssa on alkanut selvästi tulla ”matcheja” siinä mielessä, että töissä on jaettu välillä aika raskaitakin tuntemuksia ja alettu heittää vieläkin tummempaa herjaa. Alan kotiutua työyhteisöön, ihmisten keskelle. Painan kantapäitäni ja sormenjälkiäni noiden käytävien ja työhuoneiden käytäntöihin, jotkut etäisemmät tyypit eri yksiköistä alkavat muistaa mun nimen, ja se tuntuu hävyttömän hyvältä. Minut on nähty.

Ja niin, on ihastus. <3 Taas yksi, melko varmasti yhtä häilyvä kuin ennenkin. Töissä, tietenkin. Vaikka olenkin löytänyt tyypin Ig-tilin, niin en vielä varmasti paina ”seuraa”. Jos tyyppi on parisuhteessa, olkoon. Nyt nautin hetkestä ja elän niin fucking carpe diem kuin mahdollista, kun tämän kaiken raskaan hiljaisuuden ja kiihkeän uutisvirran keskellä on niin rajalliset mahdollisuudet olla kosketuksissa uusiin ihmisiin ja iloita idioottimaisten vitsien tuomasta naurusta.

Kohta alkaa helmikuu. Kevät on taas askeleen – päivän, viikon, kuukauden – lähempänä. Painan kasvoni vasten tuulta ja hengitän syvään, vaikka maskin lenkit painaisivatkin korvia.

Toi kevät sitten mitä ikinä mukanaan, niin siinä tuoksuu aina vähän vapautta ja toivoa.

Helmikuun kuukausiraportti

1.-28.2.2018
87,7 kg → 85,4 kg
BMI 35,7 → 34,8
Helmikuun pudotus: -2,3 kg
Vuoden 2018 kokonaispudotus: -3,5 kg

Näin vain tuli helmikuu päätökseensä, ja on aika summata kuukauden aikana tapahtunutta. Perin kummallista, miten nopeasti (niin hyvät kuin) huonot ajat laihdutuksen suhteen unohtuvat, sillä vaikka tässä kuussa oli pari viikkoa jotenkin tosi hankalaa psyykkisesti väsymyksen vuoksi, miellän helmikuun olleen varsin hyvä kuukausi. Selvisin tuosta parin viikon notkahduksesta nyt jälkikäteen todettuna aika hyvin, ja etenkin viime viikonlopun menon osoittauduttua odottamaani mukavammaksi olen ollut varsin hyvillä mielin koko helmikuun suhteen.

Tämän aamun lukema oli siis 85,4 kg, joka on 2,3 kg vähemmän kuin kuukausi (eli tasan neljä viikkoa) sitten. Yhteensä kiloja on lähtenyt 3,5 kg. Tässä vaiheessa ei tarvitse enää todellakaan pohdiskella, onko painoa todella tippunut. On sitä. Ja sen on alkanut orastavasti myös huomata. Toppahousut on helpompi pukea kuin tammikuussa. Farkuista ei vetskari enää pilkota samalla tavalla, ja hiljaksiin jo herkuttelen ajatuksella siitä päivästä, kun ostan uudet farkut koossa M (menisihän se koko taatusti jo nyt päälle, mutta on aivan toinen asia tuntuisiko vyötärön kiristys siedettävältä koko pitkän päivän ajan). Ei tarvitse myöskään murehtia maaliskuun puolivälin valmistujaispirskeitä – sopiva mekko löytyy omasta kaapista, ja se saattaa tuntua jopa aavistuksen väljältä.

Vuoden kuluttua saatetaan olla valmistumiseen liittyvissä matkatunnelmissa. Millaisessa rantakunnossa mahdan olla silloin…? Kuva: Jamison McAndie, Unsplash.

Kokonaisfiilis helmikuusta on siis hyvä. Mutta miten helmikuu sujui eri osatavoitteiden osalta? Katsotaanpa.

Paino 87,7 kg → 84,9-85,7 kg eli 2,0-2,8 kg pudotus. Tiputin 2,3 kg, joten tavoite onnistui tosi hienosti! Uskoisin tämän aamun painon myös vastaavan hyvin todellisuutta, sillä en ole erityisen ”kuivassa kunnossa” (eli olen syönyt normaalisti, eikä alla ole useamman päivän tosi tiivistä jaksoa) enkä toisaalta erityisen lihassärkyisissäkään, jotka luonnostaan nostavat vähän painoa turvotuksen muodossa. Näin ollen maaliskuun kuukausitavoite on miellyttävä asettaa.

Herkku(jenosto)lakko jatkuu. Lipsahduksia ja myönnytyksiä on ollut, mutta tämän tavoitteen osalta minulla on puhdas omatunto. Kehtaan sanoa olevani herkku(jenosto)lakossa, ja olen pirun ylpeä siitä, että olen tässä onnistunut. ”Herkkuoptioni” (= lupa syödä jonain päivänä ihan niitä herkkuja mitä haluaa ilman parempaa syytä) tulee vastaan 7.3., ja käyttänen sen maaliskuun aikana. Sen jälkeen seuraavaan luvalliseen herkutteluhetkeen on taas kaksi kuukautta.

Kalorien laskeminen ja kalorivajetavoite 500-700 kcal/pvä niinä päivinä kuin se on mahdollista. Voinen sanoa myös tässäkin tavoitteessa onnistuneeni. Sulamon mukaan kalorit on laskettu 21 päivänä 28:sta, joka on minusta varsin hyvä saavutus, sillä kolme laskematonta päivää liittyi viime viikonlopun reissuun. Lisäksi suunnittelin ja valmistelin ruokia arkisin jonkin verran etukäteen, mikä kyllä helpottaa arjen pyöritystä selvästi.

Liikunta: väh. 2-3 lenkkiä/vko ja 1-2 lihaskuntoharjoitusta/vko (sekä kehonhuoltoa jos tekee mieli). Yhteensä väh. 5 h/vko. Kuntosalitreenaamisen varovainen aloitus. Pariviikkoinen notkahdus ja tiukat pakkaset ovat laskeneet treeni-intoa jonkin verran, enkä päässyt näihin tavoitteisiin kuin yhtenä viikkona. Lihaskuntotreenejä tein kuitenkin jo paljon enemmän kuin tammikuussa, ja siinä on minusta hyvä alku matkalla kovempia painoja. Tiedän, että into sinne kuntosalin puolelle lähtemiseen varmasti paranee, kunhan saan selätettyä ensi viikolla koittavan tenttiviikon ja aloitettua vähän rauhallisemman loppukevään.

Uniasioiden pohtiminen ja unipäiväkirjan pitäminen onnistuivat hyvin. Sain konkreettisen osoituksen nukkumisen tärkeydestä, kun unet meinasivat kertakaikkiaan karata maisemista pariksi viikoksi. Riittäviin yöuniin pitää edelleen panostaa maaliskuussa, mutta pohdin vielä, onko unipäiväkirjan pitäminen enää mielekästä. Ehkä tauon pitäminen olisi paikallaan?

Olen opiskellut ahkerasti ja pysynyt kurssien vauhdissa. Ensi viikolla on kevään puolivälin loppurutistus, ja sitten helpottaa – ainakin vähän. Pieni siivu rästejä on vielä viime syksyn opintoihin liittyen, ja yritän ne raapia kasaan viikon päästä. Varsinaista lukusuunnitelmaa kerrattavista aiheista ei vielä ole, mutta mielikuva on, ja tiedän, mistä kutakuinkin aloittaa tentin jälkeen.

Vapaa-ajan viettäminen on sujunut varsin vaihtelevasti. Vuoden eka kirja tuli luettua eilen loppuun, ja olen lainannut pari muutakin kirjaa luettavaksi. Alkuvuosi on ollut sen verran tiivis, että hirveästi en ole jaksanut panostaa, mutta olen tyytyväinen saavutettuun ja olen levännyt silloin kun siihen on ollut tarvetta. Loppukeväästä sitten vähän enemmän, eikö niin? Aikataulutus helpotti arjen pyöritystä edelleen, ja jatkossa siihen voisi pistää konkreettisempia tavoitteita sen suhteen, mitä milloinkin haluan vapaa-ajallani tehdä (esim. ”lue kirjaa”, ”kahville”, ”kirjoita blogiin juttu x” jne.).

Tälläinen oli helmikuuni. Millainen sinun omasi oli? :)

Tammikuun kuukausiraportti

1.-31.1.2018
88,9 kg → 87,7 kg
BMI 36,2 → 35,7
Tammikuun pudotus: -1,2 kg
Vuoden 2018 kokonaispudotus: -1,2 kg

Tammikuun osalta ei päässyt tiputetuilla kiloilla ylpeilemään, mutta tammikuu oli ALKU – isoilla kirjaimilla –, ja sellainen, jota toivottavasti vuoden päästä muistelen hymy huulilla. Kuukausi alkoi viimeisellä joululomaviikolla, ja lukuvuosi alkoi täysin uusilla kursseilla. Tekemistä on ollut paljon, ja paljon olen myös saanut aikaiseksi, vaikka ihan kaikki ei näkynytkään ruokavalion ja treenaamisen puolella. Tammikuussa elettiin opintojen puolesta rehellisen normaalia arkea. Varsin rauhassa sain siis totutella (uusvanhoihin) ruokatapoihin ja paneutua kalorien laskemiseen, vaikka poikkeuspäiviäkin toki tuli.

Kuva: Loek Hertog, Unsplash.

Miten meni tammikuun tarkemmin määriteltyjen tavoitteiden osalta? Siitä alla:

Paino 88,9 kg → 85,4-85,9 kg eli 3,0-3,5 kg pudotus. Tuota joo. Ei. :D Tähän tavoitteeseen ei päästy, mutta se ei ole ihmekään; ekan viikon joululomailun ja arkeen laskeutumisen myötä hankin vielä yhden nesteisen kilon olemustani koristamaan, ja tuon tiputtamiseen meni toinen viikko. Käytännössä kaikki tämän kuukauden (todellinen) tulos on saatu aikaan 2,5 viikossa, ja muutosta tuli tuossa lyhyemmässä ajassa 87,7 kiloon päästessä siis yhteensä 1,2 kiloa ja 0,48 kg/vko. Tämän päivän lukua hämää alkuviikon treenit ja eilisen (luvallinen!) hampurilaisateria, eli siis hiukan yli 0,5 kg/vko tahtia on menty. Eli vaikka en päässytkään aikomaani tavoitteeseen, paino on tippunut tavoitevauhtia niinä viikkoina, kun olen tosissani laihduttanut!

Kokonaisuudessaan olen siis sekä tyytyväinen että vähän pettynyt tämän kuukauden painonpudotukselliseen antiin. Mennyttä ei voi kuitenkaan enää muuttaa, ja etenkin se ensimmäisen viikon lomailu oli todella tarpeen tämän kevään jaksamisen kannalta, joten en kovin montaa kohtaa tiedä, jossa tekisin nyt jälkikäteen tekisin toisin.

Herkku(jenosto)lakko 1.1. alkaen. Toteutunut määrittelemissäni rajoissa minusta hienosti. Vipalla joululomaviikolla herkuttelin ”vielä viimeisen kerran” ja viime viikonloppuna pidin ekan karkkipäivän (meinasin kirjoittaa”kevyen karkkipäivän”, mutta sitten muistutin itseäni siitä, että tosiasiassa sunnuntain karkkipäivä edusti nyt sitä maksimimäärää, mitä voin hyvin omatunnoin syödä silloin tällöin karkkia).

Kalorien laskeminen ja kalorivajetavoite 500-700 kcal/pvä 8.1. alkaen. Kalorienlaskenta onnistui niinä päivinä kun oli mahdollista, ja vajeen aikaansaaminenkin useimpina päivinä!

Tavoitteideni mukaisesti suunnittelin alustavasti viikon ruokailuja jonkin verran etukäteen. Pieni aivojumppa voi olla väsyneenä ärsyttävää, mutta palkitsee myöhemmin, ja tällä suunnittelulinjalla aion myös jatkaa.

Treenaamisen aloitus: väh. 3 lenkkiä/vko, 1 lihaskuntoharjoitus/vko ja ajatukset kuntosalia kohti (kehonhuoltokaan ei kielletty). Yhteensä väh. 5 h/vko. Lähdin liikkeelle maltilla ja varovaisuudella, enkä päässyt tähän tavoitteeseen määrällisesti. Mielenkiinto liikuntaa ja treenaamista kohtaan on kuitenkin herännyt, eikä liikkumiseen motivoi yksinomaan laihdutus ja kalorien kulutus, vaan hyvä olo treenin jälkeen. Jee. :)

Uni: pidän unipäiväkirjaa loman loputtua ja alan nukkua arkisinkin väh. 7 h/yö. Unipäiväkirjaa pidetään nyt neljättä viikkoa, ja unta on tullut joka viikko keskimäärin yli 7 h/yö. Palaan aiheeseen myöhemmin omassa postauksessaan – mutta totean nyt jo, että päiväkirjan pitäminen on todella kannattanut!

Opiskelu: Rästejä on vielä tekemättä, mutta muuten lukukausi on alkanut reippaasti ja mallikkaasti. Väsymystä on toki ollut ilmassa, mutta uusien kurssien myötä olen ollut poikkeuksellisen motivoitunut opiskelija – ja se taas tuntuu todella, todella hyvältä. Lukusuunnitelma kerrattavien asioiden suhteen on aika tehdä nyt helmikuun alussa, jotta kertaaminen olisi mielekästä eikä painottuisi pelkästään loppukevääseen.

Vapaa-aika: Lupasin varata erikseen aikaa lukemiselle, kirjoittamiselle ja soittamiselle, ja merkkasin nuo ajat kalenteriini. Toteuttaminen on kuitenkin hiukan ontunut, vaikkakin Netflixin määrä vähentyi. Lukemisen alla on ollut yksi pokkari joululomalta saakka, ja normaalisti nopea lukija on tällä kertaa ollut poikkeuksellisen hidas juonen tylsyyden takia. Ajattelin silti pakertaa tuon kirjan väkisin loppuun, jotta pääsen moittimaan sitä. :D

Aikataulutin yhtä viikkoa lukuunottamatta asioita etukäteen, ja se näyttää olevan toimiva ratkaisu. Ei, en ole (vielä?) likikään tehnyt kaikkia asioita, joita olen ajatellut jolloinkin tehdä, mutta pääasia on, että ne asiat pysyvät mielessä. To do -lista on pitkä, mutta kaiken ”to do”:n joukossa on myös sellaisia asioita, jotka tuovat pitkään hyvää mieltä.

---

Kokonaisuudessaan olen kohtuullisen tyytyväinen tammikuun antiin. Tein sen, minkä pystyin ja jaksoin. Helmikuulta odotan kuitenkin vähän enemmän: enemmän treeniä ja enemmän pudotettuja kiloja. Ja siihen uskonkin pystyväni – onhan ensi kuussa luvassa vain ihan tavallista arkea, jonka kulkua on kaikkein helpoin ennustaa ja arvioida etukäteen. Toivottavasti olen oikeassa.

Miten teidän tammikuunne meni?

Marraskuun kuukausiraportti / Viikkoraportit vkot 45-48/-17: Pää pystyyn!

1.-30.11.2017
85,1 kg → 88,6 kg
BMI 34,7 → 36,0
Marraskuun lisäys: +3,5 kg
Kokonaislisäys: +2,3 kg

(Ihan ensiksi pahoittelut siitä, että tämä blogipostaus voi olla vähän sekava. Paljon kuulumisia ja pohdinnan häntiä yhteen postaukseen ei oikein palvele yhtenäisen postauksen kirjoittamista, mutta haluan nuo pohdinnat nostaa tähän yhteen postaukseen nyt, kun minulla on siihen aikaa ja vielä muistan. Toivottavasti väliotsikointi auttaa. :))

Marraskuu ja kaamos

Huh. Vihdoin on raastava marraskuu ohi. Jos lokakuu tuntui suunnilleen sen pituiselta kuin sen pitäisikin, marraskuu tuntui aivan järkyttävältä maratonilta eikä tuntunut loppuvan koskaan. 30 henkisesti todella pitkää päivää on nyt onneksi takana. Paljon tein – ja paljon jäi myös tekemättä.

Marraskuun painonlisäys näyttää näin katsottuna paljon, paljon karummalta kuin se todellisuudessa ehkä onkaan. Ensimmäisen päivän painolukema oli nimittäin tuolloin kevyin kuluneen viikon luvuista, ja lukema pyöri todellisuudessa pikemminkin 86 kilon ympärillä. Noh, oli niin tai näin, joka  tapauksessa paino nousi kuukauden aikana sen pari kiloa. Enkä yhtään epäile, etteikö lukema olisi todellinen – ahdistuneena stressihirviönä tuli tuhottua karkkipussi jos toinenkin.

Marraskuun alussa kärsin ja podin jonkin asteista kaamosstressiä ja ahdistusta. Tai ainakin jotenkin liitin ison osan epämiellyttävästä ja pahasta olosta pimeneviin iltoihin, jotka olivat tuolloin selvästi alkaneet – kun pimeä saapuu viimeistään viiden aikaan, tuntee päivät neljän seinän sisällä viettävänä olevansa jokseenkin pimeässä säkissä päivästä toiseen. Lisänä päälle edellisvuosien syksyjen muistot huonommasta voinnista ja erittäin stressaavat opinnot. Ensimmäinen tosi hankala viikko oli blogitekstienkin mukaan viikko 40 (2.10.→). Kaikista paskin fiilis alkoi helpottaa muistikuvieni mukaan viikon 45 lopulla (→ 12.11.) ja todenteolla se helpotti vasta viime viikoilla nro 47-48, kun iso, koko syksyn jännittänyt esiintyminen oli ohi ja tenttiin oli kerta kaikkiaan niin vähän aikaa jäljellä, ettei mitään urotöitä enää voinut tehdä. Ja pimeyteenkin alkoi tottua – enää se ei niin paljon haittaa, vaan iltoisinkin jaksan olla suht virkeä.

Tänään olo on varsin vakaa ja ennen kaikkea helpottunut siitä, että tämä syksy on melkein ohi. Joten, muistutus itselleni ensi vuoteen: osin pimeisiin iltoihin liittyvä stressi, ahdistus ja alakulo kestävät aikansa, vuonna 2017 viikot 40-45. Se on tosi pitkä jakso (42 päivää) olla alakuloinen ja surullinen, mutta se ihan oikeasti loppuu aikanaan. Jos pimeyteen liittyvä alakulo tekee paluun taas ensi syksynä, niin tiedän verrata sitä tämän vuoden alakulon pituuteen ja tsempata tuon 42 päivän yli erilaisella tarmolla.

Kuva: Beth Solano, Unsplash.

Viikkojen 45-48 painon kehitys ja fiilikset kropasta

Painon kehitys on nyt näyttänyt näinä viikkoina tältä:

6.11.→ 13.11. → 20.11. → 27.11. → 4.12.-17
86,3 kg → 87,8 kg → 87,7 kg → 87,9 kg → 89,0 kg
BMI 35,1 → 35,8 → 85,7 → 35,8 → 36,2
Lisäys yhteensä +2,7 kg, syksyn kokonaislisäys yhteensä +2,7 kg.

Rasvaprosentti: 38,7 % → 39,1 %, → 39,1 % → 39,4 % → 39,5 %
Vesiprosentti: 44,7 % → 44,4 % → 44,4 % → 44,2 % → 44,1 %
Lihasprosentti: 32,0 % → 31,8 % → 31,9 % → 31,8 % → 31,8 %

Lievässä nousujohtaisessa suunnassa ollaan siis oltu, ja tänään saavutin kyseenalaisen painoennätyksen. Eilen tosin söin tukevan päivällisen myöhään illalla, joten pientä ylimääräistä plussaa tuli taatusti sen puolesta. Tästä suunta onkin vain alaspäin, en nimittäin ikinä, koskaan halua saavuttaa 90 kilon rajaa – en vaikka kasvattelisin vatsassani joskus viitosia. Jos joskus kolmenkymmenen kilon pudottaminen kuulosti rajulta lukemalta, koska se olisi mennyt siihen 50 kilon tienoille, niin ei enää. Onhan se edelleen iso suoritus, mutta 30 kilon pudotuksen jälkeen olisin edelleen turvallisesti normaalipainoisen viitekehyksissä.

Jossain vaiheessa pelkäsin lihonneeni paljon enemmän (niin että lihasta olisi taas vaihteeksi lähtenyt ja rasvaa tullut tilalle), sillä käytössä olleet uudet mustat farkut puristivat kamalasti. Se luulo onneksi osoittautui vääräksi, kun puin päälleni vanhan tutun sinisen mallin – ne mahtuivat tasan yhtä hyvin kuin ennenkin. Mustat farkut kun ovat aina sinisiä tiukemmat (liittyy kankaiden kemiallisiin käsittelyihin). Mieli oli jo maassa tämän(kin) vuoksi, joten mieliala kyllä koheni huimasti huomatessani luuloni vääräksi. Päivän vaakalukemat eivät mielialaani hirveästi liikauta suuntaan eivätkä toiseen, mutta säikähdys kropan muuttumisesta vielä epätoivotumpaan suuntaan kyllä lannisti aikansa, kunnes totuus valkeni.

Mitäs nyt?

Aloin jo viime viikolla laatia melkoisen kunnianhimoista suunnitelmaa joulukuulle, mutta jo viikonloppuna kävi selväksi, että ei sille tielle tosta vain lähdetäkkään. Pää ja kroppa kaipaavat vähän aikaa toipumiseen, ja voimia vaaditaan vielä viimeisten kouluhommien tekemiseen. Tämän viikon keskeinen tavoite onkin siis tiputtaa herkut kokonaan pois ja palauttaa normaali syöminen ja normaalit syömiset aikatauluun. Pitkän herkuttelujakson seuraukset huomasi jo iltapäivällä, kun teki älyttömästi mieli suklaata, jotta jaksaisi luennot loppuun. En antanut periksi, mutta kauppareissulla käydessäni sallin sitten pienen lakritsipastillit, jotta en nyt illalla käy kaupassa herkuttelu mielessä. Tällä viikolla käyn myös kolme kertaa lenkillä (vähintään, jos en enemmänkin!).

Tavoitteet siis tälle viikolle:

1. Herkut pois, kasviksia ja muuta terveellistä ruokaa tilalle kohtuullisen kokoisina annoksina.
2. Kolme lenkkiä tai enemmän.
3. Viimeiset kouluhommat kasaan.
4. Henkinen valmistautuminen tiukempaa ruokavaliota kohden alkakoon.

On siis aika suoristaa ryhti, nostaa katse ja jatkaa matkaa. Nöyränä, lakki kourassa, sisua kasvattaen ja oppia omista mokistaan ottaen. Jos tämä olisi helppoa, olisivat kaikki samaa yrittäneet jo perillä. Mutta kaikkea ei saa, eikä pidäkään saada, vaivatta. Olen kaatunut ja kompastellut, eksynyt ja pysähtynyt tällä matkalla jo monesti. Mutta joka kerralla olen oppinut jotain. Tie oikeaan suuntaan ei voi olla enää kovin kaukana.

Lokakuun kuukausiraportti

1.-31.10.2017
84,4 kg → 85,1 kg
BMI 34,4 → 34,7
Lokakuun lisäys: +0,7 kg
Kokonaispudotus: -1,2 kg

Harvoin, hyvin harvoin suoranaisesti yllätyn vaa’an lukemista: näppituntuma on kehittynyt sen verran tarkaksi, että tiedän aina varsin tarkkaan, missä lukemissa mennään. Tämä päivä on ollut todella iloinen poikkeus: maanantain inhorealistisen inhottavista lukemista tipautettiin kerralla holahtaen pari kiloa pois, vaikka en olekaan sen eteen mitään tehnytkään sen ansaitakseni. Mutta en valita, vaan otan tämän osoituksena siitä, että paino ei ole päässytkään ihan niin korkealle kuin jo kuvittelin. Lokakuun kuukausirapotti ei näytäkään lukuina niin kamalalta kuin jo pelkäsin. Peliä ei menetetä vielä parissa viikossa, ainakaan tällä kertaa.

Kuva: Ryan Holloway, Unsplash.

Miten tämä lokakuu sitten ylipäätään meni? Tämä kuukausi on tuntunut aivan hirvittävän pitkältä. Kuun ensimmäinen puolisko meni vielä suht hyvin, mutta toinen puolisko on taas mennyt hyvin kireissä, ylivireissä ja jännittyneissä tunnelmissa, enkä osaa selittää tunnelmia muutoin kuin opiskeluihin liittyvällä stressillä ja iltojen pimenemisen ja vanhojen muistojen mieleepalaamisen aiheuttamalla alavireisyydellä.

Treenaaminen on mennyt loppuviimeksi aika huonosti. En ole edes ihan satavarma  koska olen viimeksi käynyt lenkillä. Viime viikon alussa ehkä? Salikiinnostus heräili lokakuun alussa jo aika vahvana, mutta en ehtinyt aietta toteuttamaan, ja toistaiseksi haave salista on vain jokin mielikuva, joka kuuluu ennen kaikkea tulevaisuuteen, kuitenkin vielä tämän vuoden puolella.

Ja ne herkut, voi sentään. Perusruokavalio sinälläänhän on kunnossa, mutta stressin myötä napsahti painoa nostava herkuttelu päälle kuin napista painaen. Vielä tilanne ei ole millään tavoin kaaoottinen tai hallitsemattomissa – mutta pian on, jollen saa kierrettä katkeamaan pikaiseen. Olen pariin kertaan herkuttelulla lihottanut itseäni kolme neljä kiloa parissa kuukaudessa, enkä halua sortua enää samaan. Myönnettäköön, että tänäänkin olen suklaata maistellut, mutta määrä on ollut jo selvästi vähenemään päin. Edessä on nyt pari lyhyempää koulupäivää, joten yritän päästä siitä nyt loppuviikon aikana kokonaan irti ja siirtyä odottelemaan jouluaaton suklaita. Pieni totaalinen herkkulakko on nyt siis edessä.

Lokakuu siis tiivistettynä: stressi ja väsymys vievät minulta tällä hetkellä nopeasti jaksamisen kaikelta ”ylimääräiseltä”, myös laihduttamiselta. En osaa vielä tänään sanoa, mitä odotan marraskuulta, mutta annan itselleni perjantaihin saakka miettiä. Marraskuu ei tule olemaan kuukausista helpoin – pikemminkin päinvastoin, sillä monet projektit ja kurssit tuodaan päätökseen tämän kuukauden aikana. Olisi kuitenkin erittäin tärkeää jaksaa pitää itsestään huolta kaikesta tästä säätämisestä ja muun aikataulun täyteydestä huolimatta myös koko loppuvuoden ajan. Se ei ole helppoa, mutta vähänkään onnistuessaan se tukee jaksamista ja onnistumista pitkälle kevääseen, kun en lähde lomalle kaikkea antaneena.