Jos vuosi 2017 pitäisi tiivistää jotenkin, sanoisin sitä kuvaaviksi sanoiksi kivun, toipumisen ja toipumista seuranneen ja tiiviistä opiskelusta aiheutuneen väsähtämisen. Vuosi sitten aloitin uutta vuotta ehkä jopa hiukan tilannetta vähättelevissä merkeissä: olin loukannut itseni vajaat pari kuukautta aiemmin, enkä tiennyt, mikä vaivasi.
Vuotta 2017 leimannutta sairastelua en siis osannut nähdä ennalta, ja hyvä niin. Kipu löi jalat alta, mutta tein töitä etenkin opintojen suhteen niillä rajoilla, jotka minulle oli annettu. Jos yhtään fyysisempiä vaatimuksia olisi ollut, en olisi niihin pystynyt. Jälkikäteen todettuna olisi ollut hyvä, jos olisin jotenkin voinut hiljentää työtahtia ja antaa itselleni aikaa levätä, mutta kurssit oli vain pakko runnoa keväällä – muutoin valmistuminen siirtyisi jopa vuodella.
Jos koko kevät meni kipua vastaan tapellessa, niin syksyllä tappelin opintojen kanssa. Olen voittanut kummatkin taistelut, mutta en tappioitta. Aktiivinen, liikkuva minä on kadonnut jonnekin liikettä kivun pelossa karttavan epävarmuuden alle, loppusyksyllä ahdistus opintojen suhteen kasvoi uusiin mittoihin, ja tästä ”koristeeksi” olen vuoden aikana saanut kehooni 10 kiloa lisää painoa. Se ei todellakaan ole mikään kaunis lisä.
Mutta en mene sanomaan kulunutta vuotta täysin sudeksi. Jokaisesta koettelemuksesta olen oppinut jotain. On ollut ilon aiheitakin, vaikka enemmänkin soisi olleen. Vuoden päästä valmistuminen on käytännössä virallisia leimoja vaille valmis asia, joten lähestyvä työelämä ja opiskelijaelämänvaiheen päättyminen jännittävät jo.
Talvesta 2012-2013 elämä on ollut jollain tavalla takkuilevaa ja haastavaa joka ikinen vuosi, vuosien 2014 ja 2017 oltua vaikeimmat. Toivon todella, että ensi vuodella olisi minulle jotain täysin uutta annettavaa. Vaikka omalla tekemisellä ja yrittämisellä onkin valtaisan tärkeä rooli, toivoisin joskus edes jotain tulevan vastaan erikseen pyytämättä ja vartomatta. Ehkä pian on mun vuoro.
Näin ollen: kiitos ja näkemiin, vuosi 2017. Emme ehkä tulleet toimeen kovin hyvin keskenämme, mutta ehkä myöhemmin näen tästä vuodesta alkaneen jotain uutta, joka myöhemmin johti onnellisiin lopputuloksiin.
Spinner och springer 