Tämä viikko näyttää menneen chillailuksi ruokavalion ja treenin suhteen. En ole laskenut yhtenäkään päivänä kaloreita (mutta mututuntuman ja pikaisen kännykkälaskemisen perusteella maanantaista keskiviikkoon söin noin 300-500 kcal:n vajeilla). Pääsiäispyhien aikana en ala miettimään liiaksi ruokakuvioita, vaikkakin olen päättänyt minimoida herkuttelun sen osalta mihin itse pystyn vaikuttamaan (eli: en osta herkkuja itse!). Treenituntejakin on kertynyt tähän mennessä pyöreä nolla – kahtena iltana vähäinen aikani meni kämpän siivoamiseen ja eilen matkustin. Viikko on ollut aika poikkeuksellinen, ja sen aiheuttama välipalojen puuttumattomuus yhdistettynä kirkkaisiin keväthankiin johti siihen, että olen kärsinyt monena päivänä kovasta päänsärystä.
En ole tästä hermoillut. Jokainen viikko on omanlaisensa, ja on ollut kiva mennä vähän rennommalla linjalla.
Kuitenkin mietin, että mihin suuntaan olen nyt menossa? Huhtikuu koittaa sunnuntaina, ja paino on pysynyt maaliskuussa vaihtelevuudestaan huolimatta pitkälti samoissa lukemissa – isoa pudotusta ei ole luvassa, vaikka tokikin olen huomannut, että farkut ovat käyneet jopa ärsyttävän löysiksi. Kroppa on eri kuin kuukausi takaperin, mutta olisin halunnut saada enemmän tulosta myös vaa’an numeroissa.
Toki laihduttamista ei tokikaan voi tiivistää vain yhteen lukuun! Kropassa tapahtuu kaikenlaista pinnan alla, mutta yksinkertaisesti vain toivoisin hiukan nopeampaa muutosta. Edes sillä tavalla, että jokainen päivä, jona olen jotain kunnolla tehnyt, näkyisi selvemmin siinä, mitä kuunvaihteessa kuukausirapsaan saa kirjata, sillä olen kuitenkin ruokavaliollisesti vapaampina päivinä yrittänyt pitää pääsääntöisesti kiinni siitä, että hirveästi yli tarpeen en söisi. Maaliskuun osalta ei ole jäänyt paljoa jossiteltavaa (luokkaa ”olisi pitänyt olla tiukempi” ym.), koska tässä kuussa oli monta päivää, jona täytyi tyytyä poikkeaviin ratkaisuihin. Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että ihan kaikki näkemäni vaiva ei ole tullut asianmukaisesti palkituksi. Laihdutus kuitenkaan ei ole ihan niin suoraviivaista ja reilua, kuin salaa toivoisi.
Huhtikuu ei tule olemaan yhtään sen helpompi: yksi viikko lomaa ja kolme viikkoa opiskelua, johon kuuluu poikkeusjärjestelyjä (esim. etäpäiviä ja -yöpymisiä toisella paikkakunnalla). Kysymys kuuluukin: mitä voin (realistisesti) tavoitella ja mihin pystyn huhtikuussa? Voinko useana peräjälkeen haastavana viikkona laskea kaloreita? Saada aikaan päivittäiset vajeet, jotta laihtumisen onnistuisi? Entä miten paljon poikkeavuudet vaikuttavat jaksamiseen? Jaksanko opiskella, treenata ja katsoa ruokavalion perään? Entä jos väsähdän ja alankin taas stressaantuneena mättää herkkuja? Pitäisikö vain suosiolla pitää mahdollisimman vähästressinen (eli painonpudotustavoite tyyliin 1 kg) huhtikuu? Sinänsä mulle on ihan ok, jos ensi kuussa tippuukin paino yhtä maltillisesti kuin maaliskuussa, mutta pelkään motivaationi puolesta. Jos himmailisinkin huhtikuun, jaksaisinko toukokuussa sitten ryhtyä uuteen kiriin?
Tosi vaikeita kysymyksiä, ainakin mulle. Mä oon pohdiskellut alustavasti tätä aihetta kuluneella viikolla, ja yritän muodostaa mielipiteeni ennen aprillipäivää. Tähän mennessä on vuosi 2018 mennyt musta yllättävän hienosti kaikista haasteistaan huolimatta, enkä todellakaan halua luopua tavoitteistani. Mielikuva kesän itseä enemmän mielyttävästä rantakunnosta ja normaalipainoisuudesta valmistujaispäivänä loistaa yhä kirkkaana, mutta jälkimmäiseen on yhä pitkä 23 kilon matka. Mahtavatko aika ja mun voimavarat riittää, vai pitäisikö jo alkaa miettiä hiukan rennompia tavoitteita, jotka kuitenkin motivoivat vähän vähemmän?
Spinner och springer 
Yksi vastaus artikkeliiin “Millainen huhtikuu?”