14.6. Kyllä minä vielä(kin) nousen

En olisi koskaan uskonut, että minusta tulee ihminen, jota kuormittaa eniten olla yksin. Opiskelija-aikoina ja viime vuonna täysin tyhjät viikonloput olivat pelastukseni, henkireikäni. Nyt vapaapäivistä on tullut koronan aikana vihlovimpia seuralaisia – yksin ehtii tällä hetkellä ajatella ihan liikaa, ja negatiivisuus lyö positiivisuuden yli helposti. Muutto on todennäköisesti vahvistanut tätä tunnetta – omat odotukseni ja itseasettamat paineeni siitä, että tältä nykyiseltä paikkakunnalta pitäisi jossain vaiheessa löytää pysyvät ystävät ja parisuhde, ovat nyt totisinta totta. Ennen ne olivat hämyisiä tulevaisuuden aatoksia. Virusepidemia on muuttanut aikatauluja ja mahdollisuuksia, mutta toiveet eivät ole hävinneet mihinkään.

Kuva: raquel raclette, Unsplash.

Kehoni on ollut kaikeksi onneksi hyvin armollinen. Olen herkutellut joinain päivinä, mutta paino vaikuttaa helposti laskevan nyt 93 kilon tuntumaan. Ehkä olen oikeasti laihtunutkin. Siksi ensi viikolla, kun otan ruokapäiväkirjan taas esiin, on helpompi jatkaa. Pyöräily ja arkiliikunnan lisääminen on saanut mulle ainakin sellaisen olon, että kropan mallikin olisi hiukan parantunut 2,5 kuukaudessa. En tiedä onko se todellista, enkä uskalla verrata vielä kuvin enkä mitoin, mutta tunne on ainakin vahva. Auringon tuoma kevyt päivetys saa näyttämään terveemmältä.

Kyllä minä vielä tästä alakulosta nousen. Vieläkin, aina vaan uudelleen, sinnikkäästi, vaikka voimat tuntuvat ehtyneen – kuten ennenkin. Nykyään onneksi tiedän nousevani, vaikka kaikista pahimpina päivinä en ole varma, miten raskaista päivistä selvitään. Tämä alakulo olisi tullut varmasti ilman koronaakin reaktiona asuinpaikan vaihdokseen ja sinänsä uudenlaiseen elämään, mutta nyt epidemian yhteiskunnalliset vaikutukset tuovat omia kertoimia tilanteeseen. Siinä asiassa en ole yksin. Meitä on satoja miljoonia, ehkä jopa miljardeja. Mutta toivoa on aina.

Voi olla, että ensi syksynä jysähtää oikein kunnolla, kun illat alkavat pimetä ja vapaa-ajan projektini loppuu, ja vapaa-aikaa vapautuu lisää valtoimia määriä lisää kerralla. Mutta nyt on liian aikaista murehtia ja ennakoida sitä liikaa. Keskityn tähän hetkeen ja tähän kesään. Viikko, askel kerrallaan. Voin tehdä parhaani sen eteen, että syksyn tullen asiat olisivat paremmalla tolalla, jotta koen tietyissä asioissa onnistuneeni ja jotta jaksan sitten painaa vaikeiden aikojen yli.

Tärkeintä olisi muistaa rohkaistua puhumaan näistä tuntemuksista. Vähän avoimemmin, vähän enemmän itsestään antaen. Vastakaikua voi tulla yllättävissä kohdin, ja uudet pitkäaikaiset ihmissuhteet saattavat löytyä nimenomaan niistä hetkistä.

7.6. Stressiä ja alakuloa

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet yllättävänkin raskaita. Töissä on ollut raskaampia päiviä, korona-arki jatkuu ja kesän menetykset ovat alkaneet korostua – ei ole festareita, mökkireissua tai jotain viikonloppua, jota muutoin innolla odottaa. Stressaan monia sellaisia asioita, joihin en voi vaikuttaa. Mieliala on taas syvemmissä vesissä, ja vaikka tiedän tehneeni oikeasti tosi paljon viimeisen parin viikon aikana, se ei tunnu siltä.

Ja olen taas vailla niin kovin paljon. Miestä, perhettä, ystävää, uratavoitteita, terveempää kroppaa.

Kateudenpistos riivaa, kun kuulee jonkun tuttunsa parisuhdeonnesta, häistä, kihloista, talokaupoista, raskaudesta tai vauvan syntymisestä. Mistä milloinkin. Positiivisten somejulkaisujen taustalla on paljon muutakin, tiedän sen, mutta samaan aikaan todella toivon, että tyypit arvostaisivat sitä, mitä heillä on. Se ei ole itsestäänselvyys, ei ainakaan mulle.

Kuva: Irina Iriser, Unsplash.

Oikeasti mulla on moni asia tosi hyvin. On työt, hyvä palkka, arvokas tutkinto, katto pään päällä, mielekkäitä asioita tehtävänä. Jollain menee aina huonommin – sen todistavat viime aikaiset uutisoinnit. Ei kuitenkaan ole järkevää syyllistää itseään siten, että huonomminkin voisi olla. Realisoida voi toki, jos murehtii tyhjänpäiväisiä asioita. Omille tunteille on annettava tilansa, jotta ne pystyy käsittelemään ja tekemään niiden pohjalta tarvittaessa muutoksiakin.

Tämä korona-aika on välillä vain niin absurdia. Mietin, miten epidemiatilanne lähtee nyt etenemään Suomessa rajoitusten kevennyttyä ja miten se heijastuu töihini, ja oma elämäni on seisahduksissa monilta osin tämän kesän. Huolettaa se, että mitä jos tämä jatkuu samanlaisena syksynkin.

Tässä vaiheessa voi vain antaa ajan kulua. Levätä riittävästi, syödä paremmin, pyrkiä parhaansa, mutta muistaen, ettei ole täydellinen ja ettei tarvitsekaan olla. Keksiä tekemistä vaikka väkisin, pitää etänä yhteyttä, suunnitella parit piknikit kesän varrelle. Ja aina on seuraava päivä, seuraava aamu. Jos päivä on ollut tosi huono, huominen harvemmin liittyy sen kopioksi. Onneksi niin.

Projekti 27

Väläytinkin jo aiemmissa postauksissani, että keksin tämänhetkiselle elämäntapaprojektilleni hienon nimen: Projekti 27. Yksinkertaistettuna projektin nimi kuvaa sekä tavoitetta että aikataulua – 27 kilon tiputtamista 27-vuotiaana.

Projekti 27 lähtee liikkeelle kahdesta ajatuksesta:

1. Parasta, mitä voin tänä koronavuotena itselleni tarjota, on pitää (/opetella pitämään) itsestäni huolta.
2. Tällä hetkellä ylivoimaisesti paras tapa edistää terveyttäni on tiputtaa ainakin 20-25 kiloa painostani (BMI:ni on alle 30 eli lievästi ylipainoinen, kun painan 74 kg tai alle).

Ja kyllä – puhun koronavuodesta. Mun ammatti on sellainen, että koronavirusepidemiaa kannatellaan hartioillaan ainakin vuosi, luultavasti reippaasti pidempäänkin kaikkien kerrannaisvaikutustensa kanssa. Ei, en toivottavasti joudu olemaan muussa elämässäni hissun kissun kokonaista vuotta, vaan pelkästään kesän, mutta kaiken psyykkisen kuorman alla on tosi tärkeää, että pidän erityisesti koronakesänä itsestäni monipuolisesti huolta ja kehitän itseäni muissakin osa-alueissa eteenpäin – jotta elämä jatkuisi sujuvammin kesän jälkeen ja jotta mulla on mielekästä tekemistä tänä kesänä. Realistinen tavoite päästä rakentamaan uusia ihmissuhteita uudella paikkakunnalla on vasta syksymmällä, oli sitten kyse ystävistä tai parisuhdejutuista. Onneksi uusia työkavereita on pitkä liuta! (Tosin eihän näitä voi ”noin vain” suunnitella – mutta mitään ei toisaalta voi tapahtua, jos ei (tietoisesti) tapaa uusia ihmisiäkään…)

Toki itsestä huolen pitäminen tarkoittaa myös muutakin kuin ruokavaliota ja treeniä. Uudessa työssä ja uusissa työtehtävissä koen tarvitsevani opiskelutunteja pitkin kesää, ja alankin tehdä töitä sen eteen tästä viikosta lähtien. Mittavaa vapaa-ajan projektia valmistellessa olen kuitenkin myös tällä hetkellä myös siinä tilanteessa, että ”kaiken muun” elämän suhteen en halua asettaa suurempia tavoitteita ainakaan ennen syyskuun loppua, jolloin tuo harrastusprojektini on toivottavasti viety onnistuneesti loppuun. Totta kai saan harrastaa – kirjoittaa, musisoida, lukea – siinä määrin kun mieli tekee, mutta paineita en sille osa-alueelle aseta, kun kaikessa muussa on tekemistä jo kyllin. Ei ole järkevää uuvuttaa itseään tieten tahtoen.

Projekti 27:ssa on päätavoitteenani tiputtaa (noin) 27 kiloa (noin) 27-vuotiaana. Vietän kesällä synttäreitä, mutta en tietenkään halua odottaa sinne asti, vaan aloittaa jo nyt.

Tavoitteet

1. Pudotan noin 27 kg painoa (eli n. 95 kg → n. 68 kg) noin 27-vuotiaana.
2. Omaksun monipuolisen, kasvisrikkaan ruokavalion.
   • Reseptipankissani on useita erilaisia salaatteja, kevyitä arkiruokia ja arjen herkkuhetkiä.
   • Osaan herkutella myös terveellisellä ruoalla.
   • Karkki, suklaa ja sipsit eivät ole pannassa, mutta ne eivät ole myöskään osa päivittäistä arkeani.
3. Liikunnalliset tavoitteet:
   • Liikun rutiininomaisesti vähintään 5 h/vko
   • Teen kuntosali- tai lihaskuntotreeniä säännöllisesti
   • Juoksulenkkien aloitus keväällä 2021…?
   • 20 km kävellen tai 40 km pyöräillen menee sujuvasti (enkä ole koko seuraavaa viikkoa väsähtänyt)
4. Lisäksi toivon jaksavani sujuvasti pitkätkin päivät työssäni, joka vaatii välillä paljon jaloillaan oloa ja joskus fyysistä kestävyyttäkin.

Aikataulu

Ajankohta: (huhtikuu/)toukokuu 2020 – elokuu 2021

Olen aloittanut tätä projektia vähän liukuvasti ja näkökulmasta katsoen jo huhtikuun puolivälissä (jolloin olen ottanut aloitusmitat ja alkanut tätä suunnittelemaan, mutta töiden aloitus vei paljon voimia) tai sitten ennemmin vasta toukokuun puolivälissä (jolloin olen todella aloittanut). Lopputuloksen arvioinnin kannalta sillä ei varmaan ole niin valtavan paljon merkitystä, mutta omasta näkökulmasta on mukavampi arvioida painon suhteen kehittymistä ennemmin toukokuun puolivälistä alkaen, eikä ajatella ettei ekana kuukautena tapahtunut vielä mitään. 😅

Koska 27 kiloa on iso määrä tiputettavaksi, ja kesän 2021 kesäkuntoa voi kehittää vielä pitkälle kesään, tämä projekti päättyy virallisesti elokuun 2021 lopulla – näin mulla on reilu vuosi aikaa päästä maaliin saakka.

Kuten usein ennenkin, jaan projektin useampaan vaiheeseen. Yli vuoden projektia ei voi kerta kaikkiaan vetää yhdellä vedolla ilman välietappeja. Ensimmäiselle, nyt alkavalle vaiheelle on helppo asettaa aikataulut ja rajat, mutta mietin myöhempiä vaiheita sitten, kun elokuun puolella koittaa aika arvioida sen hetkisiä saavutuksia ja tilanne koronaviruksen (ja siten töiden) suhteen alkaa hahmottua.

Ensimmäinen vaihe: Kympin kesä

Ajankohta: 1.6.-31.8.2020
Päätavoite: 10 kg pudotus kesän aikana
Muut tavoitteet: pystyn kävelemään tunnin lenkillä halutessani 6 km (vauhti siis 10 min/km) ja teen kerran viikossa pidemmän lenkin (= n. 2 h) pyörällä tai kävellen. Eväsruokareseptikavakaldissani on ainakin viisi eri eväsvaihtoehtoa, jotka on helppo ja nopea tehdä, ja muussa arkiruoassa viisi uutta reseptiä, joissa menee ehkä vähän enemmän aikaa, mutta palkitsevat muutoin.

Ensimmäinen vaihe ja fokus ovat tässä kesässä, jolloin tavoitteena on tiputtaa kolmen kuukauden aikana ensimmäiset 10 kg ja vakiinnuttaa (ulkona) treenaaminen niin vahvaksi rutiiniksi, että treenin väliin jääminen on oikeasti poikkeuksellista. Kuntosalille uskallan/voin lähteä vasta syksyllä, eikä se ole tarpeellistakaan – lihaskuntoa voin vallan hyvin treenata kotonakin ja tärkeintä on päästä edes kestävyysliikunnan makuun. Laihtuminen tapahtuu syömällä oikein, ei treenaamalla, vaikka liikunta tärkeä tuki laihtumisessa onkin.

Tänä kesänä liikutaan paljon, opetellaan syömään terveellisesti kauden kasvisten kera ja pudotetaan painoa sopivan rennolla otteella. Kuulostaa oikeastaan aika kivalta kesältä! 😊